Kukkasia ja muita kasveja kuvaamaan

Luonnon kauneutta on mukavaa tallentaa kameran avulla. Koska rauhoitettuja kasveja ei saa poimia, niiden valokuvaaminen onkin ainoa keino saada niiden kauneus kuljetettua kotiin asti. Kuvissa muutkin kasvit säilyvät kuihtumattomina.

Makro-objektiivi auttaa pääsemään lähelle kasveja

Kaikkien Suomen luonnossa kasvavien kasvien kukinnot ovat melko pienikokoisia, minkä vuoksi niiden valokuvaaminen ei onnistu ihan millä tahansa välineellä. Kamerakännyköillä pääsee yleensä  riittävän suuriin suurennussuhteisiin, mutta ongelmaksi voi tulla, että kännykkä pitäisi saada lähelle kasvia ja sepä ei olekaan mahdollista esimerkiksi luonnonpuistoissa, joissa merkityiltä poluilta poistuminen on kielletty. Järjestelmäkameralla voi kuvata etäämmältäkin, kun käyttää sopivaa objektiivia. Pidemmällä polttovälillä varustetut makro-objektiivit soveltuvat sekä kasvien että monenlaisten pienten öttiäisten valokuvaamiseen. Harrastajien suosimille APS-kennoisille kameroille sopivat makro-objektiivit ovat polttoväliltään luokkaa 60-120 mm, täyden kennon ammattilaiskameroilla vastaavasti 100-200 mm.

Niittykukkien seassa on kuin paratiisissa

Kesäaikaan kannattaa suunnata erityisesti niityille, joilta löytyy monenlaista kiinnostavaa kukkasta kissankelloista lähtien. Mitä lähemmäksi kukkia mennään, eli mitä suurempi on suurennussuhde, sitä enemmän ja pienempiä yksityiskohtia saadaan kuvaan. Läheltä kuvattuna jopa voikukka on kiehtova emeineen ja heteineen, jotka isolla suurennussuhteelta näyttävät likipitäen metsän puiden kokoisilta. Yksi kiinnostava kasvikuvauksen osa-alue on abstrakti kasvivalokuvaus, jossa ei haluta esitellä kasveja lajiensa edustajina vaan etsitään vaikeasti tunnistettavia kohtia, jotka saattavat näyttää jopa ihan erilaisilta kuin mitä äkkiseltään tulisi mieleen.

Tyypillisimmät kasvikuvat ovat lajikuvia, joista lajit ovat helposti tunnistettavissa. Hiukan lisää kuvakulmia, sommittelua ja näkemystä mukaan, ja kas, kuva on muuttunut sisällöltään ja saanut uusia merkityksiä.

Kasveja voi valokuvata talviaikaankin

Kukkien lisäksi Suomen luonnossa on keväisin ja kesäisin paljon muutakin kiinnostavaa. Esimerkiksi hentoiset kortteet ovat jänniä kuvattavia. Ne ovat tavallaan eläviä fossiileja, sillä niiden esivanhemmat elivät kymmenienkin metrien korkuisina jokunen sata miljoonaa vuotta sitten ja muodostivat metsiä, joissa dinosaurukset ja muut liskoeläimet metsästivät toisiaan.

Kasvien valokuvaaminen ei suinkaan rajoitu kesäaikaan, sillä talvellakin on monenlaista kuvattavaa. Tarkkasilmäinen valokuvaaja huomaa monenlaista sellaista, mitä muut eivät. Esimerkiksi koivun tuohi on samanlainen ympäri vuoden, mutta talvella sitä voi koristaa kuura. Samoin kelojen pintakuviot ja erilaiset puissa elävät jäkälät ovat kuvattavissa läpi talven. Vähälumisena talvena ovat sammaleet näkyvissä, samoin pudonneet puiden lehdet, jotka muuttuvat harsomaisiksi ennen kuin katoavat kokonaan.