Studiokuvaus

Studiovalokuvauksessa luodaan valoa

Studiossa valokuvattaessa valaistus luodaan itse, kun jokseenkin kaikkialla muualla käytetään ja korkeintaan muokataan kuvauspaikassa valmiiksi vallitsevaa valoa. Juuri tämä erottaakin studiovalokuvauksen muusta valokuvauksesta: siinä keskitytään valaisemiseen, siis valaistuksen luomiseen. Studiovalokuvauksessa kamera on lähinnä tallennusväline, jolla taltioidaan se, mitä valaisemalla on saatu aikaan.

Kotistudion voi kasata vaikka olohuoneeseen

Pienemmissä ammattivalokuvaajien studioissa on taustakartonki tai -kangas, muutama salamavalo ja jakkara, jolla kuvattava henkilö istuu. Suomen oloissa suurimmissa valokuvastudioissa voi kuvata henkilöautoja ja valaisuvälineitä on joka lähtöön suurista katosta laskettavista tasovaloista kädessä pidettäviin valomaalaustyökaluihin. Kotistudion taas voi koota vaikka olohuoneeseen, eikä siihen tarvita tuhansien eurojen välineitä. Työpaikalle voi koota tilapäisen studion, jossa kuvataan tuotteita markkinointia varten. 1900-luvun alkupuoliskolla suosituin studiovalaisin oli rakennuksen pohjoisseinällä oleva ikkuna, josta tuli aina päiväsaikaan mukavan pehmeää valoa. Pohjoisikkunavalo on edelleenkin hyvä valaisukeino erityisesti muotokuvauksessa.

Valon luonteen näkeminen on tärkein taito studiovalokuvauksessa

Kotistudiossa voi kuvata melkein mitä vain, mitä sinne mahtuu: koriste-esineitä, työkaluja, lemmikkieläimiä, ruokia tai ihmisiä. Maalaustaiteesta tuttujen asetelmien valokuvaaminen on hyvää harjoitusta valon näkemiseen, joka on studiovalokuvauksen olennaisin taito: varjojen, valokohtien ja heijastusten havaitseminen, jonka ansiosta valaisua voi muokata haluamaansa suuntaan.

Ihmiskasvot ja muut kehon osat ovat kiinnostavia kuvattavia, sillä valaisun avulla saadaan kaikenlaiset muodot hyvin esiin. Valolla saadaan esimerkiksi posket näyttämään kapeilta, huulet täyteläisiltä ja silmät kirkkailta. Kauneus on aina ollut kiinnostavaa kuvattavaa, mutta fitness-kulttuurin myötä on lihaksikkaiden vartaloiden valokuvaamisesta tullut suosittua.

Ikäloput objektiivit ovat hyviä henkilöiden kuvaamiseen

Studiovalokuvauksessa kameralla ei ole hirveästi väliä, kunhan se on järjestelmäkamera. Tavallinen harrastajan kamera riittää hyvin. Asetuksena on melkein aina manuaalivalotus, jossa kuvaaja asettaa sekä valotusajan ja -aukon, että herkkyyden. Nämä kolme asiaa ovat kaikki, mistä oikea valon määrä koostuu. Digikameroiden etuna on, että kuvaaja voi ottaa rajattomasti koekuvia ja säätää kameran arvoja. Digikuvan histogrammikäyrästä näkee, onko kuva yli- tai alivalottunut vai oikein valottunut.

Kameraa tärkeämpi on objektiivi, joka varsinaisesti tekeekin kuvan piirtämällä sen kennon tai filmin pinnalle. Pieniä esineitä kuvataan lähinnä makro-objektiiveilla, koska ne tarkentuvat lähelle. Henkilökuvauksessa suosittuja ovat erilaiset pehmeäpiirto-objektiivit, joko uudet juuri sellaisiksi suunnitellut tai vanhat objektiivit, jotka luonnostaan tekevät pehmeää jälkeä. Jälkimmäisten joukkoon kuuluvat esimerkiksi Zenit-kameran objektiivi 58 mm Helios-44 ja 1840-luvun objektiivia jäljittelevä 85 mm Petzval.