Olet varmasti nähnyt huikeita valokuvia salamaniskuista ja miettinyt, millä niitä oikein kuvataan. Vastaus on yksinkertainen: ihan tavallisilla kameroilla. Salamoiden valokuvaukseen pätee sama sääntö kuin valokuvaukseen yleensäkin: kalustoa tärkeämpi on kuvaajan taito, ja sitä voi oppia.
Laajakulmainen objektiivi, vesitiivis, automaattinen – actionkamera on kuin tehty salamoiden kuvaamiseen
Melkein joka toisella valokuvausharrastajalla on nykyään jonkinlainen actionkamera, jonka voi kiinnittää vaikka kypärään, henkilöauton konepeltiin tai lentokoneen siipeen. Osa actionkameroista on tehty vesitiiviiksi ja osa tarvitsee vedenalaiskäytössä erillisen vesitiiviin kotelon. Juuri sopivuus vedenalaiskäyttöön tekee actionkamerasta näppärän salamoiden kuvaamiseen – ukonilmalla kun sattuu yleensä satamaan, ja rankasti. Lisäksi actionkameroiden objektiivit ovat hyvin laajakulmaisia ja siksi kykenevät tallentamaan kerralla leveän palan koko maisemasta. 360 asteen kamerat taltioivat ympäriltään jokseenkin kaiken, mutta vesitiiviyden puute estää useimpien kohdalla käytön salamoiden kuvaamisessa.
Actionkameran voi myös kiinnittää melkein mihin tahansa. Kiinnikkeen voi liimata tarralla seinään. Kuvan rajaamista helpottaa, jos kameran kuvaa voi katsoa kännykän kautta.
Salamasta ei voi ottaa kuvaa samaan tapaan kuin vaikkapa linnusta tai vuoresta, koska salamat syntyvät ja katoavat yllättäen. Laukaisinta ei yksinkertaisesti ehdi painaa oikealla hetkellä. Siksi täytyykin käyttää kameran tarjoamia mahdollisuuksia, kuten videokuvausta ja timelapsekuvausta.
Salaman voi taltioida videokuvaan
Kaikilla actionkameroilla voi kuvata sekä videota että still-kuvia. Kaikki nykyaikaiset actionkamerat kuvaavat HD-tasoista (1080P) videota vähintään 30 ruutua sekunnissa (fps, frames per second), mutta osa kykenee kuvaamaan sekunnissa jopa 120 ruutua HD-kuvaa. Viime vuosina valmistetut actionkamerat kuvaavat myös 4K-videota, jonka yksittäisessä ruudussa on pikseleitä neljä kertaa niin paljon kuin HD-videon ruudussa, noin 8 megapikseliä.
Yksinkertaisin tapa kuvata actionkameralla salamoita on kuvata videota ja jälkikäteen irrottaa videosta yksittäinen salaman sisältämä ruutu sopivalla videoeditointiohjelmalla. Sopivien asetusten etsiminen on yksinkertaista: mahdollisimman paljon pikseleitä (eli laadukasta kuvaa) ja kohtuullinen määrä ruutuja sekunnissa, esimerkiksi 30 fps. Ukonilmalla on yleensä hämärää, jolloin valotusajat ovat sen verran pitkiä, ettei kuvaus onnistu nopeudella 120 fps.
4K-videon ruudun sisältämät kahdeksan megapikselia voivat tuntua vähältä nykyisen megapikselitulvan keskellä, mutta se riittää oikein hyvin useimpiin tarkoituksiin. Hyvin harva harrastaja tarvitsee yli kymmentä megapikseliä ikinä mihinkään. Tavallinen tietokoneen näyttö toistaa korkeintaan kaksi megapikseliä, uudet 4K-näytöt ja 4K-televisiot juuri tuon 8 megapikseliä. Sanomalehden kuvaan riittää kuusi megapikseliä.
Toisaalta salamakuvia saa usein rajata aika paljon, koska salama harvemmin iskee sinne, mihin sen luulisi iskevän. Enemmän pikseleitä saa käyttämällä timelapsetoimintoa.
Kameran voi laittaa räpsimään omia aikojaan
Timelapsekuvauksessa kameraan säädetään jokin sekunti- tai minuuttimäärä, jonka välein kamera räpsäisee yksittäisen still-kuvan. Salamoita valokuvattaessa aikaväli saa olla niin pieni kuin mahdollista, niin että kamera räpsii kuvia koko ajan. Monissa actionkameroissa lyhin väli on yksi sekunti, mutta joissakin kameran saa laukaisemaan uudestaan heti, kun se on selviytynyt edellisestä ruudusta. Esimerkiksi SJCAM 8 Pro:ssa tämä vaihtoehto on merkitty lyhenteellä ASAP. Mitä tiuhempaan kamera räpsii kuvia, sitä todennäköisempää on saada salama tallentumaan kennon kautta muistikortille.
Joissain actionkameroissa suurin mahdollinen räpsimisnopeus saavutetaan sarjakuvaustoiminnolla, joka monilla merkeillä on nimeltään burst. Osassa kameroista tosin sarjakuvauksen ruutujen määrä on rajoitettu.
Kun kuvia otetaan lyhyessä ajassa paljon, pitää kameran muistikortin olla nopea. Nopea kortti kykenee tallentamaan kuvat sitä mukaa kun niitä tulee, eikä kameran puskuri mene tukkoon. Käytännössä on järkevää hankkia juuri niin nopea kortti kuin kamera pystyy käyttämään. Tieto sopivista muistikorteista löytyy kameran käyttöohjeesta tai valmistajan nettisivuilta.
Valtavan suurta kapasiteettia sen sijaan ei tarvita. Useimmat actionkamerat ottavat 12 megapikselin still-kuvia, jotka vievät JPEG-muotoisina noin 2,5 megapikseliä per ruutu. Esimerkiksi 32 gigatavun muistikortille niitä mahtuu noin 13 000 kappaletta, joten raja ei tule ihan heti vastaan.
Ryhtyisinkö salamabongariksi?
Aktiiviset salamabongarit käyttävät yleensä laadukkaampia ja tietenkin kalliimpia kameroita. Tavallisin yhdistelmä on järjestelmäkamera, laajakulmaobjektiivi ja erityinen triggeri eli laukaisin, joka laukaisee kameran havaittuaan välähdyksen. Lisäksi tarvitaan kamerajalusta ja vedenalaiskotelo koko systeemille. Jos käytettävissä on esimerkiksi sateelta suojaava parveke, riittää sateelta suojaamaan muovikassi, joka teipataan kiinni objektiiviin ja kameraan. Muutamat kameravalmistajat tekevät valmiiksi vesitiiviitä järjestelmäkameroita, esimerkiksi Nikon ja Pentax.
Maailmalla jotkut salamabongarit käyttävät myös suurnopeusvideokameroita, joilla voi kuvata parhaimmillaan tuhansia ruutuja sekunnissa. Kuten kaikkiin harrastuksiin, myös salamoiden kuvaamiseen saa käytettyä rajattomasti rahaa.